Tänään tulee kuluneeksi vuosi Turun puukotusiskusta, jossa kaksi ihmistä sai surmansa ja vielä useampi haavoittui, osa yrittäessään estää tekoja. Kyseessä oli myös Suomen ensimmäinen terroristisessa tarkoituksessa tehty isku, josta tekijä on nyt tuomittu.
Turun kaupunki linjasi aiemmin kesällä, ettei aio järjestää iskun vuosipäivänä julkista tapahtumaa vaan muistaa menehtyneitä hiljaa. Näen tämän täysin perusteltuna, sillä ylimääräinen julkisuus antaa itse teolle juuri sitä näkyvyyttä, mitä sillä haettiin, ja voi tuntua uhreista ja heidän läheisistään vaikealta. Linjasta poiketen Pohjoismainen Vastarintaliike on ilmoittanut järjestävänsä tänään mielenilmauksen, jolla he vastustavat kaikkea maahanmuuttoa. PVL:n marssi poiki lisäksi vastamielenilmauksen, jolla halutaan vastustaa natsi-ideologiastaan tunnetun järjestön läsnäoloa ja ajatuksia rauhanomaisesti.
Aion itse osallistua vastamielenilmaukseen, koska en hyväksy sitä, että iskussa menehtyneiden muistopäivä valjastetaan kansallissosialistisen aatteen levittämiseen. En voi olla hiljaa, kun rakasta kotikaupunkiani yritetään täyttää vihalla päivänä, jona tulisi muistaa sitä, miten turkulaiset tulivat yhteen pelon hetkellä.
Aiheesta on käyty julkisuudessa paljon keskustelua, joka osoittaa, että kyseessä on äärimmäisen vaikea aihe. Viha pysäyttää ja toisaalta saa etsimään ratkaisuja. Pelko saa kuitenkin helposti turvautumaan yksinkertaistuksiin ja vetämään mutkia suoriksi. Siksi haluan vielä tähdentää muutamaa asiaa.
1. Natsismin vastustaminen ei ole äärivasemmistolaisuutta
Useampi turkulaismedia sortui ääriliike-leimojen jakamiseen uutisoidessaan kahdesta Turussa viikonloppuna tapahtuvasta mielenilmauksesta. Onneksi virhe oikaistiin myöhemmin nettijutussa: Pohjoismainen Vastarintaliike on äärioikeistolainen liike, mutta sitä vastustava mielenosoitus ei ole äärivasemmistolainen vaan poikkipoliittinen marssi kaikille, joiden mielestä PVL:n toiminta on tuomittavaa.
Pohjoismainen Vastarintaliike kertoo itse vastustavansa demokraattista yhteiskuntaa ja kannattavansa sen sijaan kansallissosialismin periaatteita ja totalitarismia. Yhdistyksen ideologia perustuu rotuoppiin ja ajatukseen siitä, että ihmisarvo kuuluu vain niille meistä, jotka he määrittävät oikeanlaisiksi. Näistä syistä Tampereen käräjäoikeus on jo päätynyt lakkauttamaan PVL:n Suomen osaston. On myös hyvä muistaa, että avoimesti yhdistykseen kuuluva henkilö on tuomittu poliittisessa yhteydessä tehdystä pahoinpitelystä, joka johti uhrin kuolemaan.
Kuten Elina Pirjatanniemi kolumnissaan erittäin osuvasti toteaa, jokaisen, joka uskoo demokratiaan, jakamattomaan ihmisarvoon ja yhdenvertaisuuteen, tulisi vastustaa natseja.
2. Natsismin vastustaminen ei ole terrorismin puolustamista
Toinen kahden ääripään malli nähtiin eilen TS:n Näkökulma -palstalla: Uutispäällikön mielestä natsismi ja jihadismi ovat toisiaan ruokkivia ääripäitä. Tämä rinnastus on hieman onnistuneempi kuin edellinen, mutta ääripäiden sijaan puhuisin saman kolikon kahdesta puolesta: Sekä PVL:n kannattama kansallissosialismi että jihadismi tähtäävät vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen murentamiseen ja haluavat korvata sen uudella, totalitaristisella versiolla. Kumpikin käyttää keinonaan avointa väkivaltaa ja hyödyntää yhteiskunnasta eristäytyneiden pettymystä oman kannattajajoukkonsa kasvattamiseen ja mielipiteiden muokkaamiseen.
On myös hyvä huomioida, että natsi-ideologia ei perustu terrorismin tai kansainvälisten terroristijärjestöjen vastustamiseen, vaan rotuoppiin ja tietynlaisten ihmisten vastustamiseen. Siksi on erityisen vastenmielistä, että PVL käyttää hyväkseen juuri tätä päivää ja tanssii viattomien haudoilla vastustaakseen muiden ihmisten olemassaoloa.
3. Natsismin vastustaminen ei ole sananvapauden vastustamista
PVL:n aikaansaamaa vastareaktiota ja sille langetettua oikeuden päätöstä on myös kritisoitu sananvapauden ja yhdistymisvapauden rajoittamisena. Argumentoijien mielestä sananvapauden nimissä pitäisi saada levittää myös vihaa ja sanoa mitä tahansa. Tässä kuitenkin tullaan käyttäneeksi vapauden käsitettä täysin väärin.
Klassisessa merkityksessään vapaus nimittäin merkitsee sitä, että ihminen on vapaa toimimaan haluamallaan tavalla niin kauan, kun toiminta ei rajoita muiden vapautta. Siksi on myös ristiriitaista viitata sananvapauteen, kun on kyse järjestöstä, joka haluaa ja loukata muiden vapautta ja ihmisoikeuksia. Natsismin, rasismin ja vihan lietsonnan tulee olla kiellettyä, jotta meillä kaikilla olisi vapaus olla ja elää.
Viha ei lopu vihalla eikä väkivalta lisäämällä väkivaltaa. Ei siis anneta tänään vihalle sijaa, vaan vastustetaan sitä, rauhassa ja yhdessä.