Olen ollut vihreiden jäsen vuodesta 2015 ja seurannut puolueen kehittymistä tiiviisti lähimmän vuosikymmenen. Sen aikana olemme nähneet jytkyn ja kokeneet vaalitappion, nousseet sieltä, toimineet vastavoimana poikkeuksellisen koulutusvihamieliselle ja oikeistolaiselle hallitukselle sekä voittaneet perättäiset kunta-, eduskunta- ja eurovaalit. Ennen kaikkea olemme nousseet keskikokoisesta vaihtoehtopuolueesta suurten toimijoiden joukkoon sekä valtakunnallisesti että useissa kaupungeissa ja kunnissa.
Lähtiessäni mukaan kuntavaaliehdokkaaksi ja sitä kautta kuntapäättäjäksi ja vihreäksi aktiiviksi hämmästyin siitä kannustuksen ja tuen määrästä, jota sain osakseni. Meillä todella osataan jakaa luottamustehtäviä demokraattisesti ja samalla strategisesti, jotta mahdollisimman moni pääsee haastamaan itseään. Meillä nostetaan nuoria näkyville ja vastuullisille paikoille, jotta nuorten vaikuttajien tarve ei jäisi vain puheen tasolle.
Päästessäni syvemmälle toimintaan olen kuitenkin törmännyt muutamiin rakenteisiin ja tapoihin, jotka kielivät siitä, että emme vielä ole täysin sinut suuren puolueen asemamme kanssa. Kannatuksemme on monessa kohtaa noussut ohi paikallistoiminnan ja vapaaehtoistyön nykyisestä resursoinnista, ja isossa puolueessa vastuuta ja tehtäviä alkaa olla enemmän, kuin nykyinen aktiivien määrä pystyy kantamaan.
Myös kuva meistä julkisuudessa on edelleen valitettavan kapea, vaikka todellisuudessa vihreitä äänestää yhä moninaisempi joukko ihmisiä. Tämän muutoksen kohtasin itsekin tehdessäni eduskuntavaalikampanjaa Turussa ja muualla Varsinais-Suomessa tänä keväänä: Vanhat stereotypiat siitä, miltä vihreiden kannattaja näyttää, eivät enää päde. Siksi meidän täytyy antaa puolueellemme nykyistä useammat kasvot ja tarjota yhä useammalle ja useammasta taustasta tulevalle mahdollisuus toimia vapaaehtois- ja luottamustehtävissämme. Mutta miten tarjotaan kaikille mahdollisuus olla vihreä?
Useammalle tilaa toimia ja kasvaa
Kasvava äänestäjäkunta tarkoittaa paitsi kasvavaa potentiaalista aktiivikuntaa, myös suurempaa tarvetta tuleville kärkipoliitikoille. Jatkossa meidän tulee tarkastella sitä, onko tie vihreäksi kunnanvaltuutetuksi, kansanedustajaksi tai puoluehallituksen jäseneksi liian kapea ja suosimmeko tietynlaisesta taustasta ponnistavia liikaa. Myös puolueen omien rakenteiden tulee olla sellaisia, että aktiiviuran aloittaminen on helppoa ja jatkamisen mahdollisuuksia löytyy, vaikkei ura paikallispoliitikkona kiinnostaisi.
Ohjelmatyöllä ja puoluevaltuuskunnan linjatyöllä on puoluedemokratiassamme suuri rooli. Työryhmän puheenjohtajana koin, että laadukkaasti valmisteltuja, kattavia ohjelmia pidetään tärkeinä ja niiden valmistelijoita arvostetaan. Laadukas vapaaehtoistyö vaatii kuitenkin sitä, että tehtävissä toimiminen on myös itsessään motivoivaa. Siksi haluaisin, että työryhmien roolia korostetaan ja niiden paikkaa puolueorganisaatiossa selkeytetään, kuten kirjoitin ensimmäisessä blogitekstissäni. Työryhmän jäsenyyden tulee olla arvostettu ja tavoiteltava vaikuttamisen paikka. Yksittäisiä julkaisuja, paketteja tai linjauksia varten voisimme kokeilla myös lyhytaikaisempia valmisteluryhmiä.
Vapaaehtoistyöhön ryhtyvälle luottamushenkilölle tulee pystyä tarjoamaan myös politiikan tekemisen paikkoja
Sama koskee myös paikallisjärjestöjä. Puolueen paikallistoiminta ei saa jäädä pelkästään jäsenhankinnan ja vaalien järjestämisen tasolle, vaan vapaaehtoistyöhön ryhtyvälle luottamushenkilölle tulee pystyä tarjoamaan myös politiikan tekemisen paikkoja. Moneen suurempaan puolueeseen verrattuna kunnallisjärjestöillämme on vähemmän mahdollisuuksia ohjata kunnallisia päättäjiä, samoin kuin valtakunnallisilla puolue-elimillä eduskuntaryhmää, mikä on demokratian kannalta hyvä periaate. Paikallisjärjestöjen osallistumismahdollisuuksia voitaisiin kuitenkin kehittää esimerkiksi luomalla niille mahdollisuuksia osallistua järjestöinä ohjelmatyöhön ja vaikuttaa puoluevaltuuskunnan työjärjestykseen.
Silloinkin, kun rakenteet ovat kunnossa ja vaikuttamisen paikkoja löytyy, tulee meidän panostaa entistä enemmän siihen, että uusia tekijöitä kannustetaan etenemään urallaan ja potentiaalisia vihreitä poliitikkoja nostetaan esiin sekä luottamustoimivalinnoissa että puolueen ja sen jäsenyhdistysten viestinnässä. Aktiivien tarinoiden kertomisen tai heidän saavutuksiensa juhlimisen ei tarvitse olla epäreilua suosimista, vaan sitä voidaan tehdä myös yhteisillä päätöksillä ja strategisesti. Tarvitsemme yhä useampia paikkoja, joissa uudet kyvyt pääsevät loistamaan ja antamaan puolueelle useammat kasvot.
Leveämpi kuva vihreydestä
Toisaalta meidän täytyy myös uudistaa tapaa, jolla puhumme itse vihreydestä ja vihreistä teoista. Tähän tarjoutuu hyvä mahdollisuus myös valtuuskunnassa: Tulemmeko kokouksiin ajamaan oman asuinalueemme etua vai ajattelemaan kokonaisuutta? Puhummeko julkilausumissa kaupunkiasumisesta ihanteena vai yhtenä vaihtoehtona? Kuva “oikeanlaisesta” vihreydestä on juuri niin kapea kuin millaisen siitä itse teemme, ja vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä pysyy niin kauan kuin pidämme sitä itse yllä. Moni nykyään meille keskeinen kannatusalue jää kokonaan tämän dikotomian ulkopuolelle, eikä moni kannattajamme koe sitä enää omakseen.
Kuva “oikeanlaisesta” vihreydestä on juuri niin kapea kuin millaisen siitä itse teemme.
Jos ja kun haluamme olla oikeasti koko maan puolue, meidän täytyy miettiä mistä puhumme julkisuudessa ja kenen suulla. Valtuuskunnan julkilausumat ja politiikka-avaukset ovat hyvä paikka laajentaa kuvaa vihreistä ja nostaa esiin eri alojen asiantuntijoita omista riveistämme. Samalla kun tarjoamme uusille nimille mahdollisuuksia nousta esiin, laajennamme niiden poliittisten kysymysten kirjoa, joista voimme puhua uskottavasti.
Uusien linjojen ja politiikka-avausten lisäksi tarvitsemme julkisuuteen lisää esimerkkejä onnistuneista vihreistä teoista. Puoluevaltuuskuntaan kuuluu vihreitä aktiiveja ympäri Suomen, moni heistä myös kaupunkinsa ja kuntansa päättäjiä. Meillä on siis sekä kokouksissa että niiden ulkopuolella vaikuttajia, jotka pystyvät auttamaan meitä osoittamaan valtakunnallisesti, että ilmastonmuutoksen torjunta ja ympäristön suojeleminen on muutakin kuin asioiden kieltämistä tai niistä luopumista. Samalla voidaan rakentaa kuvaa siitä, että vihreitä vaikuttajia löytyy monenlaisista kaupungeista ja kunnista.
Koko maan puolueen asemaan ei kuitenkaan vielä riitä se, että panostamme viestinnän tapaan. Toivon, että seuraavina vuosina kiinnitämme erityistä huomiota niihin rakenteisiin ja resursseihin, joilla tuetaan toimintaa paikallisyhdistyksissä ja piireissä erityisesti niillä alueilla, joissa kannatus ei vielä ole korkealla. Riittävä työntekijäresurssi, puoluetoimiston tuki ja koko maan kattava verkosto takaavat sen, että toiminta on tehokasta ja motivoivaa, kun valmistaudumme seuraaviin kunta-, maakunta- ja eduskuntavaaleihin ja entistä suurempaan vihreään vaalivoittoon.